Johtajan kirje – Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta miksi en sitten tee niin?

Johtajan kirje – Kiitos tästä viikosta!
Mitä opin työstä ja elämästä?

Tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta miksi en sitten tee niin? Kuuluu kysymys, jota itsekin olen
toistellut monta kertaa elämäni aikana. Oli sitten kyse töistä, parisuhteesta tai lasten
kasvatuksesta, on tekemättä jättämisten lista yleensä aika pitkä. Puolisoa saa ilahduttaa ihan
vaan tiistaina, ennen kuin tulee, se kuuluisa muistuttaja, miten ilahduttavalta kukat
näyttäisivät maljakossa pöydällä. Niiden kukkien ei tarvitse olla niitä kalleimpia, vaan ele
riittää, kunhan et sentään käy hädissäsi, sieltä maantien laidasta niitä yliajettuja horsmia
keräämässä. Auringonkukka pellolta olisikin jo sitten aivan eri asia, kun sen eteen pitää nähdä
vaivaa, omin pikku kätösin ja nousta autosta. Jos vielä rustaat kukkien kylkeen kortin, jossa
kerrot miten mahtavia asioita sinä minulle teet. Niin menestys on taattu.

Kuten aiemmin on jo opetettu, johtajan kolmanneksi tärkein tehtävä on pyytää apua. Ja kuten
tuossa tekemättömyydessäkin, on usein kyse siitä, että ei kehtaa pyytää. Usein, kun alkaa
kehtaamaan, onkin jo liian myöhäistä. On siis aika alkaa kehtaamaan. Jos et vielä tiedä mitä
sinun kuuluu tehdä, niin sitten sovellat johtajan tärkeintä tehtävää, ja sitä varten pitää lukea
edellinen johtajan kirje. Koska ainoa asia mikä sinua tulee harmittamaan jälkeenpäin, ihan
minkä asian kanssa tahansa, on se fakta, että et toiminut heti kun tiesit. Niin, tuo kuuluisa
viivyttely maksaa paljon.

Lomat täytyy pitää, siinä missä päivittäiset kahvitauot. Rajansa kuitenkin kaikella, koska
työnkuvaan kuuluu työnteko. Ja siitä tilivelvollisuus. Monesti päivittäisen suorituskyvyn
ongelma onkin se, että et ole *tavoitteista tai suunnitelmistasi kenellekään tilivelvollinen.
Koitapa mennä harjoituksiin kertomaan valmentajalle, että teetkin vain omia juttujasi, sen
sinulle räätälöidyn harjoitusohjelman sijaan, kun seurakaverit vieressä vielä samaan aikaan
hengittävät niskaan. Ei ihan helpoin juttu. Tai koitapa olla menemättä harjoituksiin, kun
valehtelit olevasi vähän kipeä, vain jäädäksesi makaamaan Netflix.n ääreen, kun tänään ei
oikein huvita. Hetken päästä seurakaverit rimputtavat ovikelloasi ovea tömistellen, niin että
naapurit raikaa, tämä kaikki vain tarkistaakseen hieman liian vetelän äänensävysi
puhelimessa, kun tuosta poissaolostasi ilmoitit. Ähä kutti, ja ei kun treenaamaan. Paine
kasvaa vielä, kun sinua tarvitaan varmistamaan seurakaverien punttitreenejä, jotka jäävät
ilman sinua tekemättä. Tähän päälle muistat pitkään naapureiden arvostelevat katseet, kun
kaveriesi älämölö sai heidät sohviltaan ylös ja porraskäytävään mökää ihmettelemään. Kyllä,
tilivelvollisuus kasvattaa vastuuseen ja se kannattaa aloittaa ajoissa. Aina ei nappaa, mutta
kiität sitten podiumilla, kun mitalit jaetaan. Tai ainakin on helpompi olla ylpeä omasta
tekemisestään, kun on tehnyt parhaansa. Jotain mikä kannattaa opettaa alusta asti kaikille.

Vahvinkin murtuu. Siis se yrittäjäperheen esikoinenkin, joka nyt jatkaa perheyritystä, ylpeänä
24/7 töissä olostaan. Hän, joka ei ole pitänyt lomaa sitten 12 vuotissynttäreittensä. Hän, joka
on puurtanut perheen sisäisten johtamisongelmien kanssa jo vuosia, nyt syö
masennuslääkkeitä, käy terapiassa kertomassa elämäntarinaansa ja yrittää selviytyä arjesta.
Energiaa ei ole mihinkään ja yksinkertaisinkin asia tuntuu vaikealta. Pelko hiipii takaraivoon,
että miten tässä käy ja viimeinenkin järkevän ajattelun kukkanen kuihtuu pois. No, kaiken
keskellä voi mennä naimisiin ja saada lapsen, mutta onko todellinen ongelma hoidettu ja
saatu itsensä vahvistumisen polulle. No ei. Eli siinä kun käy vielä niin, että ne ongelmat hiipivät
kotiin, makkariin ja aamiaispöytään ja sitten onkin se kansan vitsaus edessä. Joutuukin
miettimään, että miten ero ja huoltajuusjutut sitten vaikuttaa elämään ja pitäisikö nyt tehdä,
kun tietää mitä pitää tehdä, vai odottaa, että kaikki menee, vielä sitä työtäkin myöden ja
yrittää sitten rakentaa kaikki tyhjästä. Vai pyytää heti riittävästi apua?

Terve tekeminen parantaa. Velttous kyllä karisee, kun olet reipas ja tekemistä alkaa
näkymään. Parasta on siis, kun joku sinulta sitä tekemisen meininkiä tulee säännöllisesti
kyselemään. Tilivelvollisuus on hyvä asia. Tiliä kannattaa pitää ainakin sen verran, että tiedät
missä mennään. Kun korjattavaa löytyy, niin heti korjaamaan. Niin, ne urheilun mestaruudet,
parhaat avioliitot, onnistuneet lastenkasvatukset ja kivat työpaikatkin rakennetaan. Oli sitten
aihe mikä tahansa, niin epätyydyttynyt etsii tyydytyksensä jostain muualta. Se, tilinteon hetki
tulee aivan varmasti. Ole mieluummin kaukaa viisas ja hoida tilit balanssiin arjessa.
Kyllä, aivan oikein. Elämä rakennetaan ja kaikki mahdollisuudet mitä tulet tässä elämässä
saamaan, näyttää kovin paljon samalta, kuin työ. On aika alkaa työstämään oikeaa asiaa. Tai
ainakin sen oikean etsimistä.

Sellainen johtaja, joka opettaa *työkavereilleen terveen tilivelvollisuuden tavat, jotka
perustuvat sen hetkiseen suorituskykyyn ja sen parantamiseen onnistumisuskoisilla yksilön
tavoitteilla, saa aikaan huipputiimin. Työyhteisön, jossa kapula on hänellä, joka juuri tällä
hetkellä sen eniten ansaitsee. Ei asemavallan takia, vaan sen hetken parhaan tekijän
tukemiseksi, jotta muut voivat ihaillen opiskella vierestä ja työstää sitten omaa taitoaan. Vain
saadakseen kapulan kohta omaan käteen. Maalissa juhlitaan porukalla.

Hyviä kysymyksiä sinne tiimin tilivelvollisuuden rakentamiseen. (Muut kyllä sitten monistavat
hyvät opit, kun tulosta alkaa näkymään).
1. Mitä on syytä odottaa minulta?
2. Mitä on syytä odottaa teiltä?

Kun perustekemistä näkyy tarpeeksi, on kannattavaa alkaa panostamaan lisää. Näin sanoi
puhelinmyynti firman johtaja, joka mietti mihin seuraavat panoksensa lataa.

Mikä on sinun seuraava panostuksesi?

*Työkaveri = Jokainen kenen kanssa teet töitä, asemaan tai titteliin katsomatta. Niin
omistajat, johtajat, tuotannon työntekijät, kuin yhteistyökumppanit.

*Tavoite = Jotain, jonka haluat saavuttaa. Töissä, kotona, harrastuksissa. Näistä pitää puhua
jollekin, jotta tilivelvollisuus alkaa. Naapurille avun pyyntö, että muistuttaa sinua, niistä
puolison kukista. Samalla kysyt, että voitko sinä tehdä tälle jotain, vai jääkö apukortti
odottamaan sopivaa hetkeä tulevaisuuteen. Johan alkaa yhteistyö kukoistamaan ja sinä saat
sen hassun hauskan kukkapoliisin. Puoliso ihmettelee, että kuka on tämä uusi tyyppi, joka
hänet niin usein muistaa huomioida. Kysy siinä ihmettelyn lomassa, että mikä olikaan se
lempi kukka ja kirjoita se heti ylös. Kopioi lappu myös naapurille. Sitten seuraavalla kerralla
tuot niitä. Ai, että. Sieltä se naapurimummo katsoo pää kallellaan parin kukoistavaa onnea.

*Suunnitelma = Harjoitusohjelma, jolla taidot tai kunto kasvaa.

Laitahan viestiä, niin sovitaan seuraavat oikeat askeleet! Johtajalla on lukematon määrä tärkeitä tehtäviä ja taitoja. Kirjoitan niistä sinulle. Pistä sähköpostisi minulle tulemaan, niin pääset mukaan postituslistalle.

t. Antti

P.S. Usein kuulee selityksiä. Yritetään siis sanallisella määrällä, suun naputtaessa keksiä
tarinaa lennosta, jolla selittää ontuminen. Mutta, tuosta lisää ensi kerralla…

Ota yhteyttä